torstai, 2. lokakuu 2008

Koulussa

Ja mielessä vain se että haluan muuttaa omaan asuntoon. Porukoitten kanssa sukset ihan solmussa. Valituksia passiivisuudesta tulee kotoa ja koulusta. Ei jaksais kuunnella.

tiistai, 23. syyskuu 2008

Voi ei

yhyhyhyy... Koeviikko alkaa virallisesti HUOMENNA! apua... Täks päiväks ois pitäny kirjottaa vapaa valintainen teksti luovan kirjoittamisen kurssille -joka muuten on ihan sairaan hyvä kurssi ja mahtava opettaja!- mutta arvatkaa kolmesti muistinko. Mulla oli jopa hatara visio siitä minkälaisen tekstin kirjoittasin mutta kun ei niin ei sitte. Hiukka ärsyttää. Oon niin kujalla kuin olla voi kaikissa aineissa joista tulee koe ja musiikin kurssiltakin oon ollu poissa niin paljon että joudun tekee jotain lisätehtäviä että saan ees sen kurssin suorittettuu. Juuri nyt kuuntelen Emilie Simonia ja ah miten ranska kuulostaa ihanalta. Harmi vaan että mä lusmu en jaksanu yrittää opiskella ranskaa ja keskeytin sen kurssin. Sääli. Järkyttävää miten paljon kahvii mä juon joka päivä. Kuppi koko vaan kasvaa enkä nyt puhu rintaliiveistä. Nytki mulla kourussa tollanen 50 cl ämpäri kahvi kuppina. Joskus muinoin join vielä normaaleista kupeista mutta nyt kofeiini addiktio on niin paha että pakko suurentaa annosta että saa ittensä aamulla yhtään mihinkään. Ja jälleen kerran mä revin itteni sängystä ylös huonosti nukutun yön jälkeen puol kuudelta vaikka koulu alkaa klo 9:30. Noh, ehdimpä istua koneella rauhassa, vaikka mesessäkään ei ole sattuneesta syystä ketään online. Kuuntelempahan sitten musiikkia. Eilen piti taas ottaa yhteen porukoitten kanssa ja makasin puol yötä hereillä miettien pääsisinkö mä mitenkään muuttamaan kotoa pois jo ens vuonna. Oon nimittäin huomannu ettei kauan odotettu lukio elämä taidakkaan sopia mulle niin hyvin. Siks mä oon aatellu vaihtaa amikseen ja opiskella kosmetoligiksi. Se on sellanen ammatti joka on aina ollu lähellä sydäntä. Mutta opiskelu paikan saaminen nyt on niin helevetin vaikeeta. Jos haluun kosmetoligiks nyt mun pitää muuttaa Jyväskylään. Edes Kuopiossa ei tainnu olla vapaita paikkoja. Nyyhkis. Mun porukoilla ei olis mitään muuttamista vastaan mutta ei ne toisaalta halua sitä rahoittakaan joten jos haluun lentää pesästä saan hoitaa sen urakan ihan omillani. Ja mun tuloilla ei kyllä kovin kummosia asuntoja vuokrailla. Voisin varmaan muuttaa johonki kenkälaatikkoon. Mutta sen pitemmittä kirjoitteluitta tällä kertaa hej på dej.
-Why Am I Mr Pink?-

lauantai, 13. syyskuu 2008

Rakastan maailmaa..

Nyt sitten hieman HC angstausta. Puran agressioita tähän näppäimistöön ja itken vasten näyttöruuttua KOSKA:
-Haluun ehdottomasti muuttaa omaan kämppään tasan niinku NYT ja se ei oo mitenkään mahdollista koska on niin nuori etten saa ees töitä.
-Ketju poltan ja reubailen ihan liikaa, joku kaunis aamu löydän itteni saikulta makaamasta.
-Oon ihan tyhjän päällä, en tiiä yhtään mitä tekisin tän vuoden loppuun joten luultavasti päädyn vaan juomaan itteni hengiltä. Rakentavaa ja sivistynyttä käytöstä.
-Haluan pelastaa maailmaan mutta lista syistä "miksi en ikinä tule pystymään tekemään sitä" jatkuu loputtomiin.
-En muista millon oisin viimeks nukkunu kunnon yö unet siksi äskenki ku äiti valitti siitä että oon vähän tuuli ajolla just nyt aloin itkee. Eilen taas olin vähän liianki hilpee. Ja tällästä tää on ollu koko viime viikon. Mielialat saattaa heittelehtii laidasta laitaan vartissa ja useimmiten erittäin epäsopiva mielentila iskee just silloin pahimmalla hetkellä ja erittäin pahassa paikassa.
-Nyt on lauantai ilta ja haluun *ryybryyb* vaikka pitäs vaan olla helevetin onnellinen siitä että kerrankin ois mahdollisuus nukkuu, paitsi että tietenki koneella istuminen menee oman terveyden edelle aina.
-Bileet ois ihan lähimaastossa henkilön luona josta en pidä ja sekään ei varmaan erityisemmin oo muhun rakastunu koska ei se ees kutsunu mua virallisesti niihi bileisii vaikka ollaan tunnettu jo vaikka kuinka kauan. Sinänsä ei haittaa mut toisaalta ihan vitusta ku muut menee sinne ja mä istun kotona.
SITTEN seuraa ilon aiheita koska tuli just mieleen pari kiwaa juttuu:
-Mun isoveli menee maanantaina kattoo yhtä kämppää keskustasta johon se luultavasti muuttaa vuokralle muutaman kaverinsa kaa kimpassa ja kämppähän on just passeli norkoilu paikka mulle ku ei jaksa kotonakaa maata, wuhuU
-Porukat on joulun alla lähössä viikoks Sisiliaan ja jos ei isoveikkakaan asuu enää kotona nii koko talo = MUN, muahahaaa, bailabaila...
Edellä mainitut jutut ei kuitenkaan piristä mua koska ne liittyy enemmän tai vähemmän siihen että mun opiskelut menee jatkossakin mukavasti perseelleen... että tämmöstä tänään

"Go ahead PUNK make my day."

sunnuntai, 7. syyskuu 2008

Elämää

Voi voi tätä elämää. Niin paljon tapahtunut, tarkalleen ottaen kaikille mun läheisille ihmisille. Yksi hyvä ystäväni on ihan lääpällään uuteen kundikaveriinsa jonka tapas vasta reilut pari vkoa sitten ja toinen taas sai juuri pakit "elämänsä rakkaudelta". Outoa on etten mä oikeestaan välitä että asioita tapahtuu jotenki vaan kaikille muille paitsi mulle, oon jo tyytyny sivusta katsojan rooliin. Sitä paitsi on niin empaattinen ihminen että elän yhdessä mun läheisten kanssa läpi kaikki nää jutut. Mun omassa elämässä päällimmäisenä just nyt on vaan lähinnä koulu: selviänkö mä nyt siitä vai en. Ajatus amikseen vaihtamisesta houkuttaa: pääsis tekemään sitä mitä oikeesti haluaa. Mutta toisaalta mä olen aina tiennyt suorittavani vähintäänkin yo-tutkinnon, ellen sitten jopa ahkerana tyttönä suuntaa yliopistoon. Mutta ei kai sille mtn voi jos opinnot ei vaan suju. Mä oon miettiny jo useampaan otteeseen että tulenkohan mä katumaan katkerasti jos mä nyt vaan lopetan lukion. Mut oikeestaanhan pitäis vaan yrittää elää hetkessä: murehtimatta menneitä tai tulevaa. Mikä mulle sitten on tärkeetä just nyt? Ystävät. Jotenkin ihmissuhteet on ollu mulle viime aikoina tärkeempiä kuin koskaan ja musta tuntuu oikeesti etten pärjäis hetkeekään ilman ystävien tukea. Ja on se vaan jotenkin hienoo että on uudessa koulussakin päässy tutustumaan ihaniin ihmisiin vaikka välillä siellä onkin niin helvetillistä ettei tekis mieli enää koskaan palata sinne. Mut oikeestaan se nyt vaan johtuu siitä että oon melkein kaikilla tunneilla niin kujalla että voisin ampuu itteni ja jotenkin on vaan niin tuskasta tuntee olonsa niin helvetin vähä-älyiseksi. En oo oikein koskaan ajatellu olevani oikeesti tyhmä, vähän vaan sekopäinen, mutta nyt musta tuntuu ettei mulla äly riitä edes kaikkein yksinkertasimpien juttujen ymmärtämiseen. Mutta juu, nyt ei kuitenkaan koulu jutut pyöri niinkään mielessä kuin se tämän päiväinen välikohtaus jossa eräs mun ystävä päätti sanoa suoraan pitkä aikaiselle ihastukselleen "mä rakastan sua" ja saikin vastaukseksi "mä haluan olla vain kaveri". Tottakai tollanen riipasee sydämestä ja loukkaa syvästi mut ehkä tällä mun kyseisellä ystävällä on tapana dramatisoida asioita vähän liikaa, joten ehkä se jonkin ajan masistelun jälkeen pystyy unohtamaan koko jutun. Ja varsinkin kun me järkkätään porukalla sen luokse piristys bileet ens vkolopulle. Mutta suoraan sanottuna mä en olis kyllä toiminu samoin tuossa tilanteessa kuin mun kaveri toimi. Se ei ollu tuntenu ees koko kundia kovin kauaa mut oli rakastunu kuulemma ensi silmäyksellä ja sillon kun ne oli ollu kavereita salaa unelmoinu siitä. Ilmeisesti tunteiden sisällä pitäminen kävin vaan sietämättömäksi (tosin se ehti kyllä tilittää asiasta useampaan otteseen kaikille meidän kaveripiirissä..) ja sen oli pakkoo kertoo. Mä ainakin olisin vaan odottanu kiltisti että jätkä tekee alotteen ja jos ei tee niin voi voi, olisin koittanu unohtaa koko tyypin. Mutta kukin tavallaan ja kieltämättä aika ihailtavan rohkee veto. Mä oon itse asiassa luonteeltani just päinvastainen: Mä pidän kaiken sisällä niin pitkään kuin mahdollista ja ihastuksista kerron hädin tuskin edes ystävilleni ja sittenkin kun on pakko puhua suoraan niin koitan kierrellä ja kaarrella. Joku sukuvika varmaan, koko perhe yhtä perisuomalaista tuppisuu sakkia. Ja muutenkin oikeista Tunteista isolla teellä puhuminnen on vähän bläh. Yleensä oon aika pikku prinsessa mut löytyy musta tää äijä puolikin joka tykkää harrikoista, amerikan raudoista ja räkäkänneistä eikä ikinä puhu tunteistaan. En sitten tiiä onko se hyvä vai huono juttu. No niin mutta taidan painua pehkuihin.
"Good morning! And in case I don't see you: good afternoon, good evening and good night!"

perjantai, 29. elokuu 2008

Neiti bilehile?

Puuh, odotan soittoa kaverilta. Pitäis lähtee jonkun puoli tutun kotibileisiin enkä yksin viiti mennä sinne. Kaveri sano soittavansa illalla mut jostain syystä musta vaan tuntuu ettei se soitakkaan. Oltiin eilenkin kapessa porukalla ja kaikki oli jotenkin tosi masiksissa. Muutamat valitti mun lisääntynyttä polttamista ja sekös vasta piristikin iltaa. Teki mieli alkaa raivoo "nyt vittu turvat tukkoon.." Väsyttää muutenkin eilisen jälkeen niin et en ees tiiä onko mitään järkee lähtee uudestaan ryyppäämään. Oli outoa huomata miten vähän porukat oikeesti välittää siitä mihin aikaan aamuyöstä mä hilaan perseeni kotiin. Toisaalta hyvä vaan jos luottavat muhun, en vaan tiiä onko syytä. Koulu pännii vaan niin rankasti et tekis mieli vetää pää täyteen joka toinen ilta. Soitto tulikin, nyt pitää mennä.
"Picture the best orgasm you ever had, multiply it by a thousand and you're still nowhere near it."