Hing. Varmaan ihanin asia maailmassa on musiikki. Parhaimmillaan se herättää niin vahvoja tunnetiloja. Se pelastaa päivän, se auttaa jaksamaan, piristää, herättää elämää suurempia ajatuksia ja auttaa määrittelemään omaa persoonallisuutta. Omasta musikkimausta voin sanoa sen verran että se on laaja. Se on täysin genreistä ja ajanjaksoista riippumaton ja se tuppaa usein myös vaihtelemaan. Toki kestosuosikkejakin löytyy pitkä lista. Olen aina ajattellut että ehkä avoimuuteni erilaisten musiikkityylien suhteen heijastuu myös luonteeseeni: en ainakaan omasta mielestäni ole ahdasmielinen minkään suhteen. Musiikin lisäksi mun täytyy hehkuttaa matkailua. Olen kyllä all in käsitteelle "Rahalla ei saa onnea", mutta tässä tapauksessa täytyy tehdä poikkeus, koska matkailu on niin hiton kallista. Ainoa syy lotota. Itse olen jo käynyt Kreikassa, Ruotsissa, Virossa, Unkarissa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. En ole siis täysin tietämätön muusta maailmasta, mutta ottaen huomioon että unelmani olisi koluta kaikki tämän maapallon nurkat läpikotaisin, matkailu kokemukseni ovat varsin vähäiset. En ole edes päässyt Eurooppaa pidemmälle, eikä vielä kyllä ole kiirettäkään. Juuri nyt haluaisin ehdottomasti Ranskaan, koska aloitin juuri ranskan opiskelun ja kielenä ranska on varmasti vähintäänkin yhtä ihana kuin maana. Tietenkään en kuole onnellisena jos en koskaan pääse katsomaan miltä rapakon takana näyttää ja Aasia ja Afrikka ovat myös ehdottomasti listallani. Sanoin etten ole ahdasmielinen ja toivottavasti en nyt täysin teilaa tuota toteamusta, mutta Venäjästä en ole erityisemmin kiinnostunut. Ehkä se vain on liian lähellä ja olen jotenkin vain saanut negatiivisia kuvia maasta. Uskon kyllä että sielläkin olisi paljon hienoa nähtävää ja tehtävää ja esim Venäjän halki matka junalla Japaniin olisi ihan mieletöntä kokea (tosin lähinnä siinäkin kiinnostaa Japani). Sen olen kyllä huomannut että jos maan kieli ei miellytä niin hinku käydä itse maassa ei ole kauhea. Englanti on mulle kuin toinen äidinkieli ja oli ihanaa vihdoin päästä sinne, ruotsista taas en pidä tippakaan joten oon lähinnä käynyt siellä vain koska Ruotsin risteilyillä on kiwaa ja se nyt vaan on lähellä. Itse haluaisin kouluistakin pois pakko ruotsin, koska sitten voisin paneutua paremmin muihin kieliin joista oikeasti pidän ja joita haluan osata. Muita suosikki kieliäni ovat ranska, islanti ja espanja (onko serranon perheellä jälleen jotain tekemistä asian kanssa?) ja myös japani ja italia. Vaikkei  heti välttämättä uskoi japani on uskomattoman kaunis ja sensuelli kieli (johtuneeko tästä anime *kawaiiii* kulttuurista?). Sääli Japanin länsimaistumista, heillä on siellä niin upea kulttuuri, olen lukenut monia kirjoja siitä. Myös nämä Kiinan touhut, tarkoitan siis Pekingin olympialaisia, ihmetyttävät ja välillä jopa raivostuttavat. Siellä on menty jo vähän liian pitkälle, mutta enpä nyt jää sitä enempää spekuloimaan (aiheesta on puhuttu koulussa jo ihan tarpeeksi). Vielä todistaakseni että puhuin ihan mitä sattuu kirjoittaessani "en ole ahdasmielinen" voisin mainita kieliä jotka eivät mun korvissa kuulosta kovinkaan kauniilta: saksa, venäjä, amerikan englanti (erityisesti texasilaisittain puhuttuna) ja esim vaikka korea on jotenkin oudon kuuloista. Älkää ymmärtäkö väärin: kunnioitan toki suuresti edellä mainittuja kieliä ja kulttuureita. Mutta nythän oon unohtanut täysin erään kielen joka on vaikuttanut elämääni paljon ja jota käytän juuri nytkin tätä kirjoittaessani. En oikein tiedä mitä suomen kielestä sanoisin. Se ei ole musta mikään kaikkein kaunein kieli mutta parhaimmillaan se voi myös olla todella upea ja hei, onhan se sentään mun oma äidinkieli, kieli jolla mun ainakin pitäisi osata ilmaista itteeni kaikkein parhaiten (useimmiten tosin sönkötän). Joo, kyllä se vaan on niin että mussa on sen verran isänmaallisuutta etten edes halua sanoa mitään pahaa omasta kielestäni. Nyt kun tähän päästiin, en kuitenkaan ole millään tavalla yli isänmaallinen. Okei Suomi vs. Ruotsi jutuissa musta tulee kyllä ärjyvä peri suomalainen juntti jonka mielestä kaikki ruotsalaiset on homoja mutta muuten en esim. urheilussa aina kannata Suomea. Hienoa on esim. se että Suomella on mennyt kohtuu hyvin olympialaisissa, mutta Suomen jalkapallo joukkue on aivan onneton ja vannoutuneena jalkapallo fanina en menisi mm-kisoihin suomi paita päällä, sen verran hävettää oman joukkueen puolesta. Ja jos on päivän selvää että jossakin lajissa Suomi ei vain pärjää niin turha on jäädä ihmettä odottamaan. Agnostikkona uskon vain sen mille en vahvat perusteet ja todisteet. Eikä Suomen joukkueella ole ketään niin upeaa näkyä kuin Torres. Olen kylläkin yhä Hollannin puolella vaikka Espanja em-kisat voittikin. Nyt alkaa angstittamaan kun tajuaa miten monissa paikoissa sitä haluaisi käydä ja miten kallis on jo onneton hesan reissu. Varsinkin kun mulla raukalla on opiskelija vuodet vasta edessä päin, niin saan kyllä heittää hyvästit matkustelu haaveille hetkeksi, ellen sitten saa todella hyvä palkkaista työtä ensi kesäksi ja lähde sitä seuraavana kesänä reilaamaan. Tukholmaan pääsen ehkä joululomalla shoppailu reissulle ja jos vaan olisin jaksava ja ehtivä energinen ihminen ilmottautuisin koulussa kaikkille kulttuuri kurseille joilla on hyvät zäänsit päästä ulkomaille. Okei, en aijo istuu koko lauantaitani koneella, herätessä oli vaan niin paska fiilis etten jaksanu tehä muutaku painaa perseeni penkkiin ja alkaa naputella. Se on mo.
"It's important to think. It's what separates us from lentils."