Miksi maailmassa on epäoikeuden mukaisuutta? Miksi ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella? Miksi on niin vaikeaa puhua suoraan? Miksi täytyy aina ajatella asioita niin paljon? Saako todella mitä vain jos tarpeeksi haluaa? Miksi istun tässä vaikka voisin nukkua, olla syvällä unen maailmassa jossa kaikki on helpompaa? Miksi valitan kun asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin? Miksi puren kynsiäni, eiväthän ne edes maistu hyvältä? Mksi ihmiset täytyy aina luokitella johonkin kategoriaan, miksei voi vain olla? Miksi pitää olla juuri ihminen, miksei saa itse päättää mikä haluaa olla? Miksi joku muu saa tehdä valintoja puolestamme? Miksi joskus tuntuu etten itse ole osallisena omaan elämääni? Miksi joskus pelkään kuollakseni tulevaa ja miksi välillä odotan sitä niin innolla etten ehdi nauttia tästä päivästä? Häpeänkö typeriä virheitäni vielä huomennakin yhtä paljon? Miksen voi tajuta mitä todella kaipaan niin että voisin etsiä sen? Miksi en osaa vastata kysymyksiini? Miksi olen yksi tämän luomakunnan älykkäimmän lajin jäsen mutta silti tunnen että voisin oppia niin paljon niiltä vähemmän älykkäiltä? Miksi jossain tuolla odottaa ääretön avaruus enkä voi kai koskaan saada tietää mitä kaikkea se pitää sisällään? Miksi en voi kertoa kenellekkään mitä kaikkea itse todella pidän sisälläni? Luulenko ettei kukaan kuule? Kuuleko kukaan? Vai olenko tarpeeksi vahva huutamaan sen hiljaisuuteen mitä en pysty sanoilla kertomaan? Toivonko että joku yllättäen vastaisi jokaiseen kysymykseeni? Onko se edes mahdollista?


Taidan lähteä ulos...